TONTUN TARINA

Salaperäisestä haltijasta hilpeäksi hiippalakiksi...  Tonttu on tullut suomalaiseen perinteeseen Skandinaviasta. Norjalainen julenisse ja ruotsalainen tomte on suomen tontun esi-isiä. Sanana tonttu tarkoittaa ruotsiksi talon paikkaa – ruotsin kielen sanasta tomten, tontti.
"Tontu honen menon hallitzi". Tämä on ensimmäinen maininta tontusta  vuodelta 1551 ilmestyneestä Psalttarin esipuheesta, jossa Mikael Agricola kuvaa suomalaista muinaisuskoa ja tontun tehtävää.
Tonttu tuli tunnetuksi 1800-luvun loppupuolella Viktor Rydbergin runosta sekä tonttutaiteen uranuurtaja, ruotsalaisen Jenny Nyströmin kuvituksista. Hän loi postikortti ja lehtikuvituksillaan tontun perushahmon, partaisen äijänkäppänän vanhassa talonpoikaisessa asussa ja punaisessa hiippalakissa. Tontun tunnistaakin parhaiten päähineestä, pitkästä suippomaisesta myssystä, hiipasta. Suomalainen Rudolf Koivu esitteli tämän punanuttuisen veitikan kuvituksissaan 1900 -luvun alkupuolella.

Oletko mennyt johonkin paikkaan tai rakennukseen, jossa paikka on tehnyt sinuun vaikutuksen ja  olet heti aistinut, että paikalla on oma, erityinen tunnelma ja voima?
- Olet aistinut tontun taian!
Kun ihminen rakentaa rakennuksen tai asettuu asumaan jollekin tietylle alueelle, paikasta tulee erilainen kuin mitä se oli alkuaan. Näin tälle paikalle alkaa muodostua oma tarina ja paikka saa oman luonteensa. Paikalle alkaa syntyä omanlainen henki. Tästä hengestä on syntynyt tonttu, paikan suojelija, jonka tehtävä on ylläpitää tätä ihmisen ja paikan välistä suhdetta ja pitää tasapaino luonnon kanssa.  Siinä riittääkin monenmoista tehtävää isollekin tonttujoukolle. Siinä kun kotitonttu pitää yllä kodin yleistä järjestystä, saunatonttu valvoo, jotta saunarauha säilyy. Navettatonttu auttaa eläimiä ja hieman isäntäväkeäkin. Tallitontulla on omat touhunsa ja riihitontulla kiireensä eteenkin viljan puintiaikaan. Ja kaiken tämän lisäksi on vielä tonttuväen arkiset aherrukset ruuan hankkimisessa ja muissa tehtävissä. Tontuille luonto ja sen hoitaminen ja kunnioittaminen on tärkeää. Vastavuoroisesti luonto antaa heille ruokaa ja muita elämisen eväitä.